Euroopan komissio julkisti 22.6.2011 ehdotuksen
energiatehokkuutta koskevaksi direktiiviksi.Se velvoittaisi
jäsenvaltioita toimenpiteisiin, joiden avulla saavutettaisiin
EU:n asettama 20 prosentin energiansäästötavoite vuodelle 2020.
Komission arvion mukaan tavoitteesta saavutetaan jäsenmaiden
nykyisillä energiatehokkuustoimilla vain puolet.
Direktiivi korvaisi käytännössä nykyisen
energiapalveludirektiivin sekä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa
koskevan direktiivin. Se vaikuttaa erityisesti rakentamista ja
maankäyttöä koskevaan lainsäädäntöön sekä energiantuottajille ja
jakelijoille asetettaviin velvoitteisiin.
Valtioneuvoston 11.8.2011 eduskunnalle toimittaman kirjelmän
mukaan hallitus suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen parantaa
energiatehokkuutta ja vaatimukseen lisätoimenpiteistä.
Ehdotuksessa on kuitenkin monia pakollisia toimia, jotka ovat
hallinnollisesti raskaita tai kalliita verrattuna saavutettavaan
energiansäästöön. Eräät toimet ovat myös päällekkäisiä Suomessa
jo käytössä olevien kustannustehokkaampien toimien kanssa.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että direktiivin
jatkovalmistelussa saadaan lisää joustoa toimien kansalliseen
toteutukseen.
Direktiivi aiheuttaisi kunnille ja valtiolle yhteensä noin
miljardin euron lisäinvestointitarpeen vuosittain, jos ehdotuksen
sisältämä julkisen sektorin 3 prosentin vuotuinen
peruskorjausvaatimus toteutuisi esitetyssä muodossa.
Julkishallinnon tulisi toimia esimerkkinä energiatehokkuuden
parantamisessa. Peruskorjausvelvoitteen lisäksi julkisen sektorin
olisi muun muassa laadittava julkinen rekisteri omistamistaan
rakennuksista, niiden pinta-aloista ja energiankäytöstä.
Julkisyhteisöjä olisi rohkaistava ottamaan käyttöön
energiatehokkuussuunnitelmia ja energiankäytön
hallintajärjestelmiä. Julkisyhteisöt velvoitettaisiin myös eräin
poikkeuksin hankkimaan vain tuotteita, palveluja ja rakennuksia,
jotka täyttävät korkeimman energiatehokkuusluokan vaatimukset.
Ehdotuksen mukaan yksityisten kuluttajien energiankulutusta olisi
mitattava tarkemmin. Pitäisi huolehtia siitä, että kuluttaja saa
tietoja ajantasaisesti sähkön, kaasun, kaukolämmön ja lämpimän
käyttöveden kulutuksestaan. Laskutuksen tulisi perustua
todelliseen kulutukseen ja mittarilukemiin. Huoneistokohtainen
lämpöenergian mittaus tarkoittaisi asuin-, toimisto- ym.
huoneistoihin Suomessa yli miljoonan mittarin asentamista. Tämä
voisi maksaa ehdotuksen mahdollistamalla tekniikalla toteutettuna
toista miljardia euroa.
Energiayhtiöille olisi luotava
energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä, jonka mukaan niiden on
toteutettava toimia, joilla säästettäisiin vuosittain 1,5 %
yhtiön myymästä energiamäärästä.
Direktiivissä säädettäisiin myös, että komissio arvioi vuonna
2014, miten 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen
saavuttamisessa on edistytty. Tarvittaessa komissio tekee uuden
säädösehdotuksen, jossa vahvistetaan pakolliset kansalliset
energiatehokkuustavoitteet.
Lisätiedot:
neuvotteleva virkamies Pentti Puhakka, TEM, puh. 010 606 4813
teollisuusneuvos Sirkka Vilkamo, TEM, puh. 010 606 4810
15.8.2011