takaisin

Ympäristöministeriön esittämä rakentamismääräyksien energiavaatimusten kiristäminen on oikealla tavalla toteutettuna merkittävä ja kustannustehokas väline kasvihuonepäästöjen vähentämisessä. Määräyksiin ehdotetut energiakertoimet eivät kuitenkaan perustu eri lämmitysmuotojen ilmastovaikutuksiin, vaan ovat päinvastoin osittain jopa selvässä ristiriidassa kasvihuonepäästövaikutusten kanssa, Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Juha Naukkarinen toteaa YM:n ehdotuksista.

Energiatehokkuuden toteuttamiseksi käytettävissä keinoissa ja määräyksissä tulisi Naukkarisen mukaan aina muistaa alkuperäinen tavoite, eli ilmastokysymyksen ratkaiseminen kasvihuonepäästöjä vähentämällä.

Missä ovat vaikutusarviot?

Määräysehdotusten vaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan. Vielä ei edes tiedetä, mitä rakennusluvan saaminen tosiasiassa edellyttäisi uusien määräysten mukaan. Kertoimien määrittäminen näyttääkin perustuvan pitkälti arvovalintoihin. Määräyksissä ei ole esimerkiksi otettu huomioon muiden ohjauskeinojen kuten päästökaupan ja uusiutuvien energialähteiden edistämistoimien vaikutuksia sähkön tuotantomuotoihin ja energiatehokkuuteen.

– Hallituksen keväällä hyväksymä energiapaketti kasvattaa entisestään uusiutuvan energian käyttöä sähköntuotannossa, pienentää tuotannosta aiheutuva päästöjä ja johtaa myös tavoitteeseen, jonka mukaan Suomi on sähköntuotannoltaan omavarainen vuoteen 2020 mennessä. Nyt ehdotettujen energiamääräysten mukaan rakennettavat ensimmäiset rakennukset valmistuvat aikaisintaan 2014. Silloin kaikki energiapakettiin liittyvät päätökset on jo tehty ja niiden vaikutukset on arvioitavissa. Määräysehdotukset on tehty toiseen Suomeen kuin mihin olemme matkalla.

– Energiamuotojen kertoimet saattavat johtaa siihen, että fossiilisia polttoaineita käytetään rakennuskohtaisesti. Jos esimerkiksi sähkölämmityksen käyttö estetään asettamalla sähkölle korkea kerroin ja muita vaatimuksia, haja-asutusalueiden lämmitysmuodoksi voisi jatkossa valikoitua myös öljylämmitys, Naukkarinen varoittaa.

Tässä pitäisi pyrkiä päinvastaiseen eli polttoöljyn korvaamiseen päästökauppaan kuuluvalla sähköllä tai kaukolämmöllä, mikä vähentää välittömästi päästöjä ja edistää Suomen ja EU:n ilmastotavoitteen saavuttamista. Tämänlaisen kehityksen kai pitäisi olla yhteisenä tavoitteena ja sen pitäisi näkyä myös rakentamismääräyksissä ja muissa hallinnollisissa päätöksissä.

Kertoimilla ei tulisi myöskään suosia sitä, että uusiutuvien polttoaineiden käyttöä siirrettäisiin kaukolämmön ja sähkön tuotannosta kiinteistökohtaiseen lämmitykseen. Uusiutuvia polttoaineita käytetään tehokkaimmin kaukolämmön ja sähkön tuotannossa, ja samalla voidaan kiinteistökohtaista lämmitystä tehokkaammin huolehtia myös muiden kuin kasvihuonekaasupäästöjen, kuten pienhiukkasten rajoittamisesta.

Uusiutuvan sähkön tuotanto toimii kustannustehokkaimmin keskitettynä järjestelmänä. Hajautettu tuotanto edellyttää lähes aina merkittäviä tukia.

Uusiutuvan energian vähimmäismäärävaatimusta ei tarvita

Määräyksissä edellytetään, että uudisrakennuksen lämmityksestä katetaan vähintään 25 prosenttia uusiutuvalla energialla. Direktiivi ei kuitenkaan ehdottomasti edellytä vaatimuksen asettamista, vaan sen mukaan jäsenvaltiot voivat tarvittaessa tehdä niin.

Suomessa vaatimusta ei ole tarpeen sisällyttää rakennusten energiamääräyksiin, koska rakennusten lämmityksen energiatarpeesta katetaan yli 70 prosenttia kaukolämmöllä tai sähköön perustuvilla lämmitysmuodoilla. Jo tällä hetkellä Suomen sähköntuotannosta noin 60 prosenttia on hiilidioksidipäästötötöntä ja yli 30 prosenttia perustuu uusiutuviin energialähteisiin. Kaukolämmön tuotannosta lähes 75 prosenttia tuotetaan energiatehokkaalla yhteistuotannolla.

– Jos uusiutuvan energian vähimmäismäärä kuitenkin sisällytetään energiamääräyksiin, on erityisen tärkeää, että varaavat takat ovat edelleen käytettävissä ja myös ilma-ilmalämpöpumput otetaan huomioon uusiutuvan energian lähteinä, Naukkarinen korostaa.

Haja-asutusalueilla puun käyttö on jo nyt merkittävä omakotitalojen tilojen lämmitysenergian lähde, josta suuri osa kertyy erillisistä tulisijoista. Tätä suomalaista vahvuutta on voitava hyödyntää jatkossakin.

Lämpöpumppujen osalta rajaukset ja laskentasäännöt ovat Naukkarisen mukaan ristiriitaisia ja tulkinnanvaraisia. Ympäristöministeriö ei ole perustellut sitä, miksi ilma-ilmalämpöpumppua ei voitaisi huomioida. Määräyksissä edellytettäisiin muuten lämpöpumpuilta keskimääräistä yli kahden  lämpökerrointa. Lämpökerroinvaatimuksen täyttävät ilma-ilmalämpöpumput tulisi huomioida erityisesti silloin, kun ne korvaavat sähkönkäyttöä lämmityksessä.

Alueellinen epätasa-arvo vaarassa kasvaa

Kansalaisten hyvinvoinnin ja asumiskustannusten kannalta on tärkeätä, että lämmitysmarkkinat toimivat tehokkaasti ja että lämmitystapavalinnat tapahtuvat mahdollisimman pitkälti eri lämmitystapojen ominaisuuksien ja kustannusten pohjalta eikä hallinnollisesti tehtävillä ratkaisuilla.

Tässä suhteessa olisi ollut perusteltua, että määräysten vaikutuksia olisi tarkastelu myös alueellisen tasa-arvon näkökulmasta. Kun näin ei ole tehty, uhkana on alueellisen epätasa-arvon kasvu. Taajamien ulkopuolella ja etenkin Pohjois-Suomessa asuvien kustannuksia ollaan merkittävästi nostamassa. Kustannuksia nostaa sekä sähkölämmitystalon rakentamisen vaikeuttaminen että uusiutuvien energialähteiden vähimmäiskäytön edellyttäminen.

Haja-asutusalueilla ainoaksi vaihtoehdoksi lämmitysmuotona jäisi todennäköisesti maalämpöpumppu. Se on kuitenkin investointina kallis, etenkin pienehköön, vähän lämmitysenergiaa tarvitsevaan energiatehokkaaseen pientaloon. Puupohjaiset lämmitysmuodot ovat taas työläitä vaihtoehtoja ja vaativat käyttäjältään ammattitaitoa ja viitseliäisyyttä.


Lisätietoja:
Toimitusjohtaja Juha Naukkarinen, puh. 050 60 772
Johtaja Pekka Salomaa, puh. 0500 324 486
Johtaja Jari Kostama, puh. 050 301 1870

10.11.2010