takaisin

Pien- tai kerrostaloasujat eivät ole pysyneet mukana talotekniikan kehityksessä. Tekniikka on ensiluokkaista, mutta sen käytön opettaminen on unohtunut. Hyvä esimerkki on oman kodin ilmanvaihtojärjestelmä. Asukkaat eivät tunne järjestelmän toimintaa, eikä järjestelmiä osata säätää tai huoltaa. Tämä johtaa helposti energiantuhlaukseen ja ääritapauksissa jopa kosteusvaurioihin.

Ilmanvaihtojärjestelmän toimintaperiaatteet ovat monelle pientaloasujalle iso mysteeri. Myös uusimmat kerrostaloasunnot on saatettu varustaa huoneistokohtaisella ilmanvaihtojärjestelmällä. Motivan asiantuntija Antti Kokkonen arvelee, että omakotitaloasujista tuskin puolet ja kerrostaloasujistakin vain harva tietää, että ilmanvaihtoa pitäisi säätää asumistilanteen mukaan.

Ilmanvaihdon säädöillä voi vaikuttaa energialaskuunsa, Elvari-hankkeen tulosten perusteella noin 1 000 kWh:n verran vuositasolla. Ehkä vielä energiansäästöä oleellisempaa on hyvälaatuisen sisäilman varmistaminen ja kosteusvaurioiden estäminen.

– Aktiivinen säätäminen asumistilanteen mukaan on ilmanvaihdon energiatehokkaan käytön perusta, Kokkonen sanoo, mutta sillä on myös merkitystä sisäilman laadun kannalta ja sitä kautta yhteys homeongelmiin asti. Nykytaloissa vaippa pyritään tekemään hyvin tiiviiksi, ja kosteusvauriot estetään tehokkaalla koneellisella ilmanvaihdolla. Jos ilmanvaihtoa ei käytä, saattaa ongelmia syntyä aivan turhaan, Kokkonen jatkaa.

Kokkonen epäileekin, että talotekniikka on kehittynyt niin valtavaa vauhtia, että pientaloasukkaat eivät ole pysyneet vauhdissa mukana. Hänen mukaansa rakentamisen laatua saatetaan syyttää aivan liian herkästi. Kyse voi todellisuudessa olla siitä, ettei asukas ole saanut riittävää tietoa talon taloteknisten järjestelmien oikeasta käytöstä ja huollosta tai edes käyttöohjeisiin perehdyttämistä. Kokkonen neuvookin pientaloasukkaita vaatimaan myyjiltä tai asentajilta perusteellista järjestelmän käyttökoulutusta.

Mitä asukkaan sitten tulisi minimissään opiskella ilmanvaihdosta?

Kolmen perusasian ymmärtäminen on Kokkosen mukaan riittävää. Ilmanvaihtoa tulisi säätää sen mukaan, miten talossa asutaan. Jos ollaan pitkiä aikoja poissa, tulee ilmanvaihto säätää poissaolo-asentoon, mutta ei sammuttaa kokonaan.

Toinen tärkeä asia on tuloilman lämpötilan oikea säätö reilusti huonelämpötilaa viileämmäksi, 15-17 °C. Ilmanvaihdon jälkilämmitysvastuksen väärällä säädöllä saattaa syntyä iso lisälasku. Kokkosen mukaan huoneistokohtaisella ilmanvaihtokoneella varustetun kerrostalokaksion sähkölasku voi jopa tuplaantua tarpeettoman korkealla tuloilman lämpötilan säädöllä.

Kolmantena pitäisi osata ilmanvaihtojärjestelmän suodattimen puhdistaminen ja vaihto tarpeen mukaan, yleensä vähintään kerran tai kaksi vuodessa.

Suomalaisten helmasynti on liiallinen lämmittäminen. Sisälämpötilaa nostetaan tarpeettomasti liian korkeaksi, ja liian lämmin sisäilma tuntuu puolestaan helposti tunkkaiselta. Silloin on kiusaus tuulettaa raikasta ulkoilmaa sisään ristivedolla ja samalla päästää kalliisti tuotettu lämpö harakoille. Kokkonen neuvookin unohtamaan ristivetotuuletuksen ja sen sijaan säätämään sisälämpötila oikein ja käyttämään hyväksi ilmanvaihdon säätöjä, mikäli järjestelmässä sellaiset säädöt on.

Lisätietoja:

Antti Kokkonen, asiantuntija, Motiva Oy
puh. +358 50 5168 514
antti.kokkonen@motiva.fi


Elvari-hankkeen tuottama opas Energiatehokas ilmanvaihto löytyy Motivan verkkopalvelusta:
Energiatehokas ilmanvaihto

18.3.2010