takaisin

Uusituvan energian syöttötariffia selvittänyt työryhmä luovutti 29.9.2009 loppuraporttinsa elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle. Työryhmän puheenjohtajana toimi teollisuusneuvos Petteri Kuuva työ- ja elinkeinoministeriöstä. Loppuraportti sisältää työryhmän 7.4.2009 valmistuneen tuulivoimalla tuotetun sähkön syöttötariffia koskevan väliraportin.

 

Työryhmä ehdottaa, että Suomessa otettaisiin käyttöön markkinaehtoinen takuuhintajärjestelmä. Ehdotukset koskevat tuulivoimalla ja biokaasulla tuotettua sähköä. Järjestelmässä sähköntuottajat osallistuisivat sähkömarkkinoille. Järjestelmä poistaisi tuottajalta sähkön hintariskin miltei kokonaan tariffin keston ajalta.

 

Syöttötariffin taso määriteltäisiin hallinnollisesti. Jatkovalmistelussa työ- ja elinkeinoministeriö selvittää, miten tariffin tason määrittely kilpailuttamalla voitaisiin toteuttaa.

 

Järjestelmään mukaan otettavien tuulivoimalaitosten tai tuulivoimapuiston yhteenlasketun generaattorin nimellistehon tulisi olla vähintään 1 MVA ja biokaasulaitosten generaattorin nimellistehon vähintään 300 kVA. Työryhmän arvion mukaan syöttötariffijärjestelmä ei sovellu näitä pienemmille laitoksille. Syöttötariffijärjestelmä edellyttää päivittäin tuotannon tuntikohtaisten tietojen toimittamista kantaverkkoyhtiölle.

 

Syöttötariffin tavoitehinta olisi 83,5 €/MWh. Biokaasulla tuotetulle sähkölle maksettaisiin lisätukea 50 €/MWh, kun kyseessä on yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto ja laitoksen kokonaishyötysuhde on vähintään 50%. Tariffia maksettaisiin 12 vuoden ajan.

 

Tuulivoimaloiden rakentaminen on tarpeen saada tehokkaasti liikkeelle. Sen vuoksi työryhmä ehdottaa korotettua syöttötariffin tavoitehintaa 90,2 €/MWh tuulivoimalaitoksille, jotka otetaan käyttöön syöttötariffijärjestelmän ensimmäisinä voimassaolovuosina.

 

 

Syöttötariffi rahoitettaisiin suoraan sähkön käyttäjiltä kerättävällä maksulla. Jos sähkönkulutus on 2000 kWh vuodessa, olisi maksu vuoden 2020 tilanteessa noin 5 € vuodessa, kun tavoitehinta on 83,5 €/MWh. Vastaavasti sähkölämmitetyssä pientalossa, jonka sähkönkulutus on 18 000 kWh, olisi maksu vuonna 2020 noin 44 € vuodessa.

 

Sähkön käyttäjille tulevaa rasitetta pienentää tariffilla tuetun tuulivoiman ja biokaasun sähköntuotannon lisääminen yhteensä noin 6 TWh:lla. Tämä alentaa sähkön markkinahintaa pohjoismaisilla markkinoilla arviolta noin 1,2 €/MWh. Markkinahinnan aleneminen kompensoisi siten noin puolet sähkön käyttäjän maksettavaksi tulevasta syöttötariffimaksusta.

 

Työryhmä on arvioinut erilaisia vaihtoehtoja, joilla tietyt käyttäjäryhmät voitaisiin vapauttaa syöttötariffimaksuista, ja niiden kustannusvaikutuksia muille sähkön käyttäjille. Jos esimerkiksi sähköintensiivinen teollisuus eli yli 100 GWh vuodessa sähköä kuluttavat toimivapaikat vapautettaisiin sähkötariffimaksusta, olisi vuonna 2020 2000 kWh vuodessa sähköä käyttävän maksu noin 7,5 € ja 18 000 kWh sähköä käyttävän maksu noin 68 € ilman sähkön markkinahinnan alentavaa vaikutusta.

 

Syöttötariffijärjestelmä edistää investointeja tuulivoimalla ja biokaasulla tuotettavaan sähköön, ja parantaa myös sähköntuotannon omavaraisuutta. Tämä auttaa Suomea saavuttamaan EU:n 20-20-20 -tavoitteita eli vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20%:lla vuoden 1990 tasosta sekä lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta 20%:iin ja parantamaan energiatehokkuutta 20%:lla vuoteen 2020 mennessä. Samalla suomalaisille yrityksille avautuu uusia mahdollisuuksia kehittää uusiutuvaan energiaan liittyvää teknologiaa ja hyödyntää siihen liittyvää vientipotentiaalia. Investoinneilla on myös myönteisiä työllisyysvaikutuksia.

 

Ilmasto- ja energiastrategiassa asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää vuoteen 2020 mennessä noin 30 TWh lisäystä uusiutuvan energian hyödyntämisessä, mikä tarkoittaisi noin kolmanneksen lisäystä nykytasoon verrattuna. Tuulivoiman osuus tarvittavasta lisäyksestä arvioidaan olevan noin 24% ja biokaasun osuus noin 1%.

 

Tuulivoimatuotannon lisäys vähentäisi vuoteen 2020 mennessä CO2-päästöjä arviolta vähintään 3,7 MtCO2 ja biokaasun tuotanto arviolta noin 0,1 MtCO2. Suomen kasvihuone­päästöt vuonna 2007 olivat 78,3 MtCO2. Päästövähennys koostuu muiden polttoaineiden käytön vähenemisestä sekä biojätteen metaanipäästöjen pienenemisestä. Metaanipäästöjen pieneneminen auttaa osaltaan Suomea saavuttamaan päästökaupan ulkoisen sektorin kansallisia velvoitteita. Sähköntuotannon päästöjen aleneminen vähentää suomalaisten yritysten tarvetta hankkia päästöoikeuksia. Jos päästöoikeuksien keskimääräinen hinta asettuu 20–50 €/tCO2 välille, pienentää tuulivoiman ja biokaasun sähkötuotannon noin 6 TWh lisäys päästöoikeuksien ostamiseen tarvittavaa rahoitusta 75–190 milj. € vuodessa.

 

 

Lisätiedot

teollisuusneuvos Petteri Kuuva, TEM, puh. 010 606 4819 ylitarkastaja Pekka Tervo, TEM, puh. 010 606 4796 hallitusneuvos Anja Liukko, TEM, puh. 010 606 2078

 

29.9.2009